Enpä oo taas pitkään aikaan postaillut. On kevät alkanut hyvin muuten mutta Spring Breakillä sairastuin keuhkokuumeeseen. Ihan mun tuuria taas. Nyt olen jo parempaan päin, keuhkokuume on poissa mutta toisen antibiootti kuurin ja viikon liikuntakiellon sain. Eli nyt olen ollut kaksi viikkoa liikuntakiellossa ja antibiooteilla.
Spring Break ei siis mulla ollut mikään kaikkein paras, mutta sitä ennen pääsin käymään San Antoniossa, koska meidän koulun tyttöjen Varsity koripallojoukkue (eli siis ykkösjoukkue) pääsi State Tournamentiin ensimmäistä kertaa koko koulun historiassa! Vaikka itse pelasin Junior Varsityssa oli tämä mulle aivan upea kokemus. Muistan kun mä ensimmäisiä kertoja treenasin Varsityn ja JV'n kanssa tiesin heti, että meidän koulu tulee menee pitkälle koriksen kanssa tänä vuonna. En tiennyt mitään koripallon tasosta Cypresisda ja Teksasissa, mutta pystyin heti sanomaan, että tämä joukkue on niin hyvä. Oli aivan upeata päästä katsomaan ihan sarjapelejä, koska Varsity vain dominoi koko sarjaa eikä kenestäkään ollut oikein haastetta.
Tosiaan Varsity pääsi Osavaltio turnaukseen, mikä on korkein high school arvoturnaus. Turnaus pidettiin San Antoniossa 6-7 maaliskuussa. Cheerleaderit koristelivat koulun ja tekivät Varsitylle perinteisen Road to state-polun.
Varsity lähti edellä jo torstaina pep rallyn saattelemana ja itse lähdin kahden joukkuelaisen kanssa perjantaina.Itse pääsin skippaamaan koulupäivän, koska lähdimme kahden aikoihin kohti San Antoniota. Matka kesti noin 3 tuntia. Perillä kiirehdimme hotelliin (jossa myös kummittelee, koska nuori nainen murhattiin siellä, mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty - itse menin lukemaan koko tarinan ennen nukkumaanmenoa ja oli vähän vaikeaa nukkua sinä yönä. Onneksi murha tapahtua 6. Kerroksessa ja me olimme yhdeksännessä).
Kun olimme vieneet tavarat huoneeseen lähdimme kohti Alamodomea, joka on itseasiassa Amerikkalainen Jalkapallo kenttä, mutta oli jaettu koripallokentäksi turnausta varten. Kerkesimme katsomaan aikaisemman pelin, jonka voittaja pelaisi meidän pelin voittajaa vastaan. Kun tämä peli oli ohi ja Dallas Skyline voitti tiensä finaaliin, oli showtime. Mä on kyllä ihan hermostunut, mutta luotin ihan täysin meidän joukkueeseen, koska oon nähnyt miten ne pelaa. Lopulta Villikissat taistelivat tiensä finaaliin 79-60 lukemin.
Kello oli noin kymmenen kun peli oli ohi ja lähdimme takaisin hotellille. Sieltä yritimme löytää jotain ravintolaa, mutta kaikki olivat jo kiinni ja kävelimme ympäri San Antoniota keskellä yötä ja lopulta kun löysimme itsemme keskeltä ghettoa, päätimme vain tilata pitsaa hotellihuoneeseen.
Seuraavana päivänä, lauantaina, meillä oli koko päivä aikaa, koska finaali oli vasta ilallalla, joten kiertelimme ympäri San Antoniota. Itse rakastuin San Antonioon, koska se on täysin erilainen Houstonista. San Antonio on täynnä meksikolaisvaikutusta ja rakennukset ovat hyvin meksikolaisia ja kauniita.
Kävimme Alamossa, joka on keskeinen paikka Teksasin vallankumouksessa, jossa Teksas taisteli Meksikoa vastaan. Kiertelimme alueen ympäri, siihen kuului sotarakennuksia ja ruohoalueita. Meneillään oli myös taistelun huippukohdan uudelleen näytteleminen, mikä on iso osa Alamoa. Siihen kuuluu muun muassa aidon tykin laukaiseminen ja ampuminen.
Alamon jälkeen kävimme sen lähellä sijaitsevissa viihdekeskuksissa - en mä oikeen tiiä miksi niitä kutsutaan - joihin kuului mm. Ripley's believe it or not, vahagalleria ja 4D teatteri. Oli ihan kiva tapa viettää päivää ja enkä oo kyllä koskaan tehnyt mitään tollaista.
Niiden jälkeen mentiin kävelemään River Walkille, joka on siis joen varressa kulkeva kuja, josta löytyy ravintoloita ja putiikkeja. San Antonio on perustettu tämän joen ympärille ja River Walk oli täynnä kiinnostavia kohteita.
River Walkin jälkeen kiertelimme ympäri San Antoniota ja kävimme myös ostoskeskuksessa ennen kuin lähdimme kohti Alamodomea.
Voin kyllä sanoa, että toi finaali peli Dallas Skylinea vastaan oli yksi parhaista peleistä missä oon koskaan ollut. Tunnelma oli katossa enkä oo koskaan elänyt yhtä paljon toista pelia katsoessa. Peli ei ollut mikään helppo peli vaan välillä käytiin liiankin tiukoissa lukemissa. En kuitenkaan ollenkaan epäillyt, että meidän joukkue pystyy voittamaan. Ja lopulta md voitettiin 57-49! (Joiden lukemat yhteenlaskettuna ja kertaa 2 on 212, mikä on aste jossa vesi kiehuu ja meidän koulun juttu, koska Villikissat ovat valmiita antamaan peliin yhden asteen lisää, mikä muuttaa kaiken) Oli aivan mahtava fiilis ton pelin jälkeen ja se ilo, mikä pelaajissa ja katsojissa oli, oli kyllä niin suurta. Oltiin Osavaltio Mestareita ensimmäistä kertaa koko koulun historiassa ja myös ensimmäisiä 6A tittelin voittajia, koska tämä vuosi oli ensimmäinen kerta, kun 6A sarja oli Teksasissa. Osavaltion mestaruus on siis jaettu kuuteen sarjaan, johon koulut on jaettu koon mukaan. Meidän koulussa on 3500 oppilasta, joten ollaan suurimpien koulujen sarjassa.
Osavaltio mestaruus on kuin Suomen mestaruus, eli iso juttu ja koko koulu ja myös meidän koulupiiri oli ylpeitä meidän saavutuksesta ja voin kyllä sanoa että mekin oltiin ihan fiiliksissä pelin jälkeen. Siitä oli hyvä lähteä takaisin kotiinpäin ja pysähtyä Whataburgerissa (Teksasin erikoisuus) ja joukkuelaiseni kotiin saavuimme noin neljältä aamulla.
En vois olla ylpeempi näistä tytöistä ja ihan parhaista valmentajista!
