Joulun 2014 vietin host-perheeni isoäidin luona Ashvillessa, North Carolinassa. Usein sanotaan, että joulu on vaihto-oppilaalle vaikeinta aikaa, mutta itse en ollut yhtään surullinen eikä ollut yhtään koti-ikävä, mikä on varmasti paljonki mun host-perheen ansiota. Itselleni tämä oli yksi parhaista kokemuksistani ja pienet erot verrattuna suomen jouluun teki mun joulusta tosi mielenkiintoisen. Varmasti yksi ainutlaatuisimmista jouluista, mitä mulle tulee olemaan.
Koulun loppumisen jälkeisenä sunnuntaina, 21.12, lähdimme seitsemältä illalla kohti North Carolinaa. Matkalla pysähdyimme syömään, mutta muuten ajoimme koko yön putkeen. Aamulla kello kymmenen aikoihin pysähdyimme syömään aamiaista Ihopissa kun matkaa oli vain kolme-neljä tuntia Ashvilleen.
Saavuttuamme maanantai iltapäivällä Ashvilleen, menimme suoraan host-äitini äidin luo, jossa majoituimme koko matkan ajan. Host-äitini äiti asui erään kukkulan juurella townhousessa aviomiehensä ja tämän pojan kanssa. Majoituttuamme emme juurikaan tehneet mitään, koska olimme kaikki väsyneitä ajomatkan jälkeen - yllätys yllätys.
Tiistaina tapasin ensimmäistä kertaa toisiks vanhimman tyttären Wendyn, jonka kanssa minä ja host-siskoni Jessica kävimme shoppailemassa. Emmä mitään ostanut, koska ei paikallaisessa ostoskeskuksessa kauheasti mitään kauppoja ollut verrattuna siihen mitä Cypresista ja Houstonista löytyy. Sen jälkeen kävimme syömässä Mellow Mushroom nimisessä ravintolassa, josta saa erityisen hyvää pitsaa. Muuten oli paikka kyllä aika erikoinen ja tarjoilijammekin oli ihan selvästi pilvessä. Sainkin kuulla että Ashville on yksi amerikan eniten pilveä polttava kaupunki. Jipii.
Keskiviikko aamuna käytiin Wendyn luona leipomossa. Wendy asuu isänsä kanssa isossa hirsimökissä, joka oli ison kukkulan juurella ja tuli kyllä ihan Suomi mieleen. Ei siitä kukkulasta - Suomi kun nyt on aika lättänä maa, mutta lähinnä talosta ja sen rakennustyylistä. Iltapäivällä käytiin tapaamassa Wendyn vanhoja kavereita eräässä ravintolassa. Minä ja Jessica söimme vain pienen alkupalan, koska olimme illalla menossa syömään mun host-perheen ja isoäidin perheen kanssa. Wendy ei ollut nähnyt kavereitaan pitkään aikaan ja paljon he muistelivat kouluvuosiin ja oli kyllä aika - kröhöm - villejä tarinoita, mutta ei niistä nyt sen enempää. Illalla mentiin syömään tosi hienoon pihvipaikkaan - nää amerikkalaiset tosiaan rakastaa kaikenlaisia ja -näköisiä pihvejä ja Teksasissa vielä enemmän. Itse söin jotain perus pihviä, joka oli tosi hyvää ja jälkiruoaksi söin New Yorkilaisen juustokakun, joka oli aivan valtava ja aterian jälkeen olin niin täynnä, että suurinpiirtein kierin sieltä ulos. Joulun aikaan tuli tosiaan syötyä vähän liikaa. Illalla käytiin joulukirkossa, ei ollut mitenkään kauhean jouluinen, tai ainakaan sellainen kun on Suomessa tottunut. Vähän rennompi tapahtuma, jossa laulettiin ja pappi puhui rakkaudesta ja sun muusta. Lopuksi jokainen sytytti kynttilän ja sen jälkeen kirkko oli ohi. Täällä lahjat avataan vasta joulupäivän aamuna, joten jouluaatto oli aika normaali päivä kirkkoa lukuunottamatta.
Täällä joulupäivän aamuna herätään tosi aikaisi avaamaan lahjat ja suunnitelmana oli herätä noin puoli seitsemältä aamulla, mutta host-isoäidin miehen ja tämän pojan mielestä oli hyvä pila pistää meille kello soimaan neljältä aamulla. Tosiaan heräsimme siihen aikaan kauheaan älämölöön eikä kyllä ketään huvittanut kyseinen pila.. No saimme lopulta kellon hiljenemään ottamalla patterit pois ja jokainen palasi sänkyyn. Toinen herätys kello soi siinä noin seitsemän aikaan, joten silloin raahauduimme ylös. Kesti melkein kaksi tuntia saada kaikki kokoon, jotta pstyimme avaamaan lahjat. Itse sain enemmän lahjoja host-perheeltäni kuin odotin. Sain mm. Kaikki Harry Potter kirjat englanniksi, Kobe Bryantin seinäkalenterin (oh my god), Too Faced luomiväripaletin, kaksi rannekelloa, unisukkia ja tosi paljon suklaata.
Täällä jouluperinteisiin kuuluu myös joulusukka ja mullekin oli oma. Joulusukasta löytyy kaikkia hyödyllisiä tavaroita, mitä itse sukan omistaja tarvitsee. Itse sain esimerkiki huulirasvaa, ponnareita ja sen luomiväripaletin.
Lahjojen avaamisen jälkeen menimme taas Wendyn luo, koska vanhin tyttäristä, Christine oli saapunut sinne kahden poikansa kanssa, joten veimme heille lahjat.
Illalla menimme syömään tosi hurmaavaan - ja kalliiseen - hotelliin, jossa oli tarjolla joulubuffet, joka ei kyllä kauhean jouluinen ollut. Täällä ei ole niinkään perinteistä jouluruokaa kuin suomessa, vaan tarjolla oli kaikennäköistä lihaa ja kalaa, rapuja yms. Itse ruoka oli tosi hyvää, vaikkakin buffertin hinta, n. 80€ yhdeltä ihmiseltä, mikään halpa ollutkaan.
Illalla kävimme vielä tapaamassa neljättä tytärtä, Kylaa, joka majoittui hotellissa kahden lapsensa kanssa. Ja taas vietiin lahjoja. Oli olo ihan joulupukilla kun kaikkialle vietiin kokoajan lahjoja. Itse tykkäsin Kylan lapsista tosi paljon ja varsinkin tyttärestä Janaesta, joka on kyllä niin sassy neljä vuotias kuin olla voi.
Perjantaina mentiin Christinen, hänen poikaystävänsä ja nuorimman pojan, Eastonin, sekä Wendyn, Jessican ja Wendyn & Christinen isän kanssa ajelemaan erääseen laakson, joka sijaitsi vuorien välissä. North Carolina on tosissaan tunnettu vuoristaan ja kuvankauniista maisemistaan. Ajoimme vuorten välissä pienellä tiellä ja en kyllä oo kauniinpaa maisemaa nähnyt. Vuorien välistä löytyi pieni vuoristo kylä, jossa pysähdyimme jätskille - ja kyllä, ulkona oli pakkasta. Sen jälkeen jatkoimme vaan ajelua ympäriinsä ja itse rakastuin paikkaan ihan täysin. Näimme myös matkalla paikallisen hillybillyn, joka istuu terassillaan päivät pitkät, niin kuin joku nähtävyys, ja oli sillä ihan oma kylttikin, joka kehoitti tulla katsomaan ja ottamaan kuvan. Siellä se istui ilman paitaa - huomioi, ulkona on edelleenkin pakkasta - keinutuolissaan. Varmaan aika tylsää istua siinä joka ikinen päivä.
Ylpeänä edustamassa Villikissoja 1,200 mailin päässä kotoa.
Illalla käytiin paikassa, jossa pääsee katsomaan jouluvaloja. Siellä ajetaan autolla ja radiosta tulee joulumusiikkia, joka on synkronoitu vastaamaan jouluvaloja, mikä oli kyllä aika hienoa. Itse olin samassa autossa Kylan, Wendyn ja Kylan lasten kanssa. Tykkäsin jouluvalokiertueesta tosi paljon, vaikkakin autossa oli neljävuotias, joka ei suostunut olemaan hiljaa, ei sitten millään.
Lauantai iltapäivällä lähdimme takaisin kohti Teksasia, koska maanantaina mun host-isällä oli töitä ja mulla koristreenit.
Itse tykkäsin tosi paljon olla North Carolinassa, vaikkakin melkein viikon huonolla patjalla nukkuminen ei tehnyt yhtään hyvää mun selälle ja välillä itsehillintää ja kärsivällisyyttä testattiin kun host-isoäidin mies oli niin jenkki kuin mahdollista ja pilaili koko ajan. Ashville oli tosi kaunis kaupunki ja voisin joka päivä herätä sen maisemiin.
No comments:
Post a Comment